Erityisherkkyys sotkeutuu mielenterveysoireiluun

Erityisherkkyys sotkeutuu helposti mielenterveysoireiluun. Tunne- ja aistiherkkä yksilö imee ympäristön tunteita itseensä ja on yleensä se, joka alkaa tilanteessa havahtua. Jos istut vierelläni ja sinua ahdistaa, niin ahdistus tuntuu myös minussa. Tunnen olotilasi ja parhaimmillaan voin sen sinulle esiin sanoittaa. Samoin tunnen myös surusi ja saatan yhtäkkiä tulla vierelläsi surulliseksi, ilman omaa syytä. Jos en ole tunnistanut itsessäni erityisherkkyyden ominaisuutta, niin silloin saatan ottaa tunteesi kokonaan omiin nimiini ja alkaa jopa oireilemaan puolestasi. Näin helposti käy – tai on ainakin käynyt minulle useasti. Parisuhteessa roolit voivat helposti sotkeutua ja mennä ikään kuin tunnetasolla ristiin. Herkkätuntoisempi alkaa oireilla kumppanin puolesta. Toisen traumat saattavat alkaa elämään toisessa. Tästä voi käyttää nimitystä myös sijaistraumatisoituminen.

Lapsesta tulee vanhemman tunteiden tulkki. Vaikka lapsi ei olisi erityisherkkä, on normaalia että lapsi herkistyy vanhemman tunteille, koska hänen persoonansa ei ole vielä kehittynyt. Lapsi on muutenkin enemmän auki maailmalle kuin aikuinen. Tästä peilimekaniikasta tietoinen vanhempi voi seurata omaa tunnetilaa, kun katsoo lastaan ja hänen käyttäytymistään.

Erityisherkkyys on yhtä kuin olla elämälle auki. Heittäytyä ja leikkiä, tuntea ja aistia syvältä, vaikka sattuu”

Erityisherkkyys nähdään valitettavasti edelleen enemmän heikkoutena kuin vahvuutena, niin yhteiskunnassamme, työpaikoilla ja parisuhteessa. Erityisherkän tunto- ja aistisensorit ovat enemmän auki tai hereillä ja sen vuoksi erityisherkkä aistii ja tuntee enemmän, ja on siten myös reaktiivisempi. Hänen tunnekeho reagoi vahvasti siihen, mitä ympärillä on. Hän myös väsyy ja kuormittuu tämän vuoksi helpommin. Yleensä erityisherkkä tunnistaa uupumuksen tunteen itsessään, tai hän ei voi olla huomaamatta sitä, koska tunne on valtavan voimakas.

Erityisherkkyys piiloutuu neuropsykiatrisen oireilun taakse

Terveydenhuollon ja diagnostiikan näkökulmasta katsottuna voisi sanoa, että erityisherkkyys piiloutuu adhd-, asperger- ja autismikirjon oireilun taakse. Entäs jos katsoisimme ko. oireiluja erityisherkkyyden näkökulmasta? Muuttaisiko se ympäristön suhtautumista asiaan? Minussa itsessäni on nimittäin nuo kaikki puolet. Kun tuntuu, että oloni on “liian täysi” ja informaatiota tulee ulkopuolelta liikaa, niin käännyn sisäänpäin. Ympärilleni syntyy ikään kuin suojakalvo. Tuossa tilassa ollessani informaatio ei mene minusta läpi, ja en välttämättä kuule ja näe mitään. Vaikka minulle selitettäisiin selkokielellä jotain, niin en välttämättä tuossa “täysinäisyyden tilassa” asiaa sisäistä.

Toisinaan saatan sanoa asioita melko suoraan ja sitä tapahtuu yleensä silloin, kun olen tunteissani täynnä. Olen täynnä omia tunteita sekä ympäristön tunteita, ja silloin on pakko sylkäistä asiat sellaisenaan ulos. Erityisherkkä on yleensä oikeudenmukaisuuden taistelija. Hän ei voi sietää valhetta, sillä se tuntuu syvällä aistisensoreissa.

Erityisherkän elämä on usein hyvin raskasta, sillä hän tuntee myös maailman vääryydet sisällään. Erityisherkkä ei itke vain omasta puolestaan, vaan myös koko maailman puolesta.

ADHD-piirteisyys ilmenee minulla keskittymiskyvyttömyytenä. Välillä on massiivisia keskittymisvaikeuksia. Kehon pinnassa aivan kuin väreilee ja mielessä menee tuhatta ja sataa. Ulkopuolelta virtaa paljon informaatiota, joka toisaalta voi saada sisäisen inspiraation kukkimaan. Olotilasta tulee helposti ylivirittynyt ja tunnetilasta kiihtynyt. Jos en saa kosketusta itseeni, tunnen oloni hämmentyneeksi ja oudoksi. Silloin on vaikea olla ihmisten kanssa, koska tuolla hetkellä tunnen, että  “ikään kuin minua ei olisi”. Vesi ja luonto ja erityisesti meri on loistava elementti, jonka äärellä saada itsestä kiinni, puhdistautua kaikesta ylimääräisestä. Veden ja luonnon lähellä asuminen on terveydelleni välttämätön. Jooga sekä yksinolo auttaa rauhoittumaan. Joskus puhdistautuminen tulee voimakkaana tunnereaktiona. Se saattaa tulla lähimmäisen päälle tunneoksentamisena. Olen kärsinyt tästä puolesta itsessäni, varsinkin kun olen tehnyt sitä lasteni edessä. Nykyään yritän käyttää luontoa enemmän avuksi, sekä olla jo ajoissa tietoinen siitä, että nyt alkaa mieli läikkymään yli.

Parisuhteissa erityisherkkyys nostaa päätään vahvasti silloin, kun kumppani ei ole rehellinen. Tunnen heti jos toinen salaa jotain tai valehtelee, ja näissä tilanteissa reagoin yleensä vahvasti. Tätä ei tapahdu vain pelkästään parisuhteessa, vaan myös muissakin ihmissuhteissa. Saatan saada voimakkaan etovan olon kehooni tai haistaa nenässäni paskan hajun. Keho viestii voimakkaasti, jos tilanteessa on jotain mätää. Näen myös kuvia ja saatan saada sanoja ja lausahduksia suuhuni, jotka viestivät merkityksiä tilanteesta.

Erityisherkkyyden ja mielenterveysoireilun välillä ei ole selvää rajaa. Ne menevät luonnollisesti ristiin. Traumaoireilua ja erityisherkkyyttä on vaikeata välillä erottaa toisistaan. Joka tapauksessa erityisherkkyys vahvistaa psyykkistä oireilua.

Olen oireillut lapsesta lähtien monin tavoin. Yhdeksän vuoden iässä tunsin jo oloni voimakkaan ahdistuneeksi ja minulla ilmeni pakko-oireista oireilua. Lapsuuden perheessä oli tuolloin paljon ikävää meneillään. Tunsin äitini ahdistuksen ja masennuksen, sekä myös veljeni tunteet itsessäni. Osa pahaa oloa johtui traumaattisista tapahtumista, mutta osa johtui siitä, että suodatin itsessäni muiden perheenjäsenten tunteita. Samaistuin äitini olotilaan ja olin äitini tunteiden tulkki.

Erityisherkkä on usein outolintu

Olen aina tuntenut olevani outolintu ja olen saanut siitä myös lapsesta lähtien palautetta. Minun oli jo lapsena helppo samaistua toisiin ja imin paljon vaikutteita ulkopuolelta. Jopa käsialani muuttui seurani myötä. Olin elävä ja heijastin toisille, mutta en oikein tiennyt “kuka minä olin” tai siitä oli vain pieniä häivähdyksiä tietoisuudessani.

Koen olevani kuin liikkuva pesusieni. Imen itseeni tunteita ja informaatiota ympäristöstäni. Sitä kautta oivallan asioita. Sen sijaan, että luen kirjoja, luen aistien ja tunteiden kautta elämää. Opin koko ajan uutta hetkessä elämisen kautta.

Käännekohta elämässäni oli 16-vuotta sitten, nuorimman kolmannen lapseni raskauden aikana ja hänen syntymän jälkeen. Lapsuuden traumat ja vääristymät nousivat syvältä tuolloin pintaan ja monet asiat kääntyivät mielessäni päälaelleen. Poikani on myös erityisherkkä ja raskaana ollessani hänen herkkyystaajuus nosti minun herkkyystaajuuttani. Koen, että hän herkisti minua niin voimakkaasti, että asiat syvältä alitajunnasta ponnahti voimakkaasti pintaan. Kokemusta syvensi myös kumppanini tunteet, joita imin itseeni. Saattoipa siis olla, että mieleni romahti meidän molempien puolesta.

Kesti monta vuotta toipua tuosta mielen romahduksesta, joka vaati todellista elämän halua. Kokemus vei minut niin syvälle, että pääsin ikään kuin jyvälle elämästä. Romahdus avarsi mieltä ja vei kaikkea turhaa pois mielen ympäriltä. Sitä kautta maailmankuvani avartui ja monet asiat muuttivat merkitystään. Aloin näkemään tilanteiden ja asioiden taakse, sekä syvemmälle. 

Erityisherkkyys sotketaan mielenterveysoireiluun

Sittemmin olen käynyt masennus- ja ahdistus vaiheilua ja loppuun palamisia, niin töissä, parisuhteessa kuin vanhemmuuden roolissa. Olen prosessoinut paljon, käynyt terapiaa, kirjoittanut ja tehnyt itseni kohtaamistyötä paljon. Maailman ja lähimmäisten kivut syventää omia kipuja ja siksi välillä käyn todella syvällä. Onneksi minulla on oivalluksen taito tulla sieltä ylös.

Olen 45-vuotias ja  käynyt läpi monta parisuhdetta. Olen kuullut monesti miehiltä olevani “vaikea ihminen”. Minusta tulee vaikea silloin “kun haistan palaneen käryä”. Ensiksi, en voi sietää epärehellisyyttä ja tunnen heti, jos toinen ei puhu totta. Toiseksi, tunnen jos toisella on sellaisia epäterveitä luurankoja kaapissa, jotka kolisee liikaa. Minun kanssa on vaikeaa olla, jos vastapuoli ei ole laisinkaan kohdannut itseään ja joka ei ole rehellinen itselleen. 

Työpaikoilla haistan heti ilmapiirejä ja epäkohtia. En voi sietää huonoa ihmiskohtaamista ja se saa minut reaktiiviseksi. Välillä tuntuu, että käyn eri työpaikoissa puhkaisemassa huonon ilmapiirin kuplaa. Yleensä se käännetään vain aluksi niin, että minut nähdään heikkoutena. En enää niinkään tuosta välitä. Eikä se horjuta minun oman arvon tuntoa, sillä tiedän että totuus nousee jossain vaiheessa esille.

Ison osan elämääni olen ajatellut “että minussa on jotain vikaa”, koska oireilen pahaa oloa niin paljon. Se on saanut myös muut ihmiset ajattelemaan, että minulla nyt vaan on niin paljon vaikeuksia elämässä. Sen sijaan, että ihmiset ovat keskittyneet kohtaamaan itseään, ovat he keskittyneet minun oireiluun.

Niin kuin edellä esitin – koen kaiken hyvin syvästi ja tunnen toisten kivut sisälläni, niin se tekee elämästäni toisinaan hyvin raskaan. Syvyydet antavat toisaalta oivalluksen ihmeitä elämääni. Niitä ovat tarinat ja runot joita luon. Koska tunnen jo itseni nykyään paremmin, en ota ohimeneviä mustia syviä tunteita niin vakavasti, vaan annan ne mennä itsestäni läpi. Saatan yhtäkkiä itkeä syvästi jossain virastossa, silloin ajattelen että itkullani on ko. paikassa hoitava merkitys. Samoin ihmisten kanssa itken helposti ja näytän tunteeni, teen sitä siis myös toisten puolesta. Jos jonkun on vaikea itkeä, voi hän ilmaista tunnetta ehkäpä kauttani.

Arki erityisherkkänä on jatkuvaa taistelua. Kuormitun hirveän helposti. Keho oireilee monin tavoin. Päänsärky on yleensä merkki siitä, että nyt on liikaa tavaraa “kentässä”. Univaikeudet ovat erittäin tavallisia. On vaikeaa päästä syvään uneen ja pysyä siellä. Tunnen lähimmäisten tunteet, kuten lasteni tunteet erittäin voimakkaasti. Sen kanssa on vaikeaa välillä tasapainoilla, sillä omat lapset ovat luonnollisesti itselle todella rakkaita.

Kirjoittaja on mielenterveyden kokemusasiantuntija sekä psykiatrinen sairaanhoitaja.

Alla artikkeli minusta ja erityisherkkyydesä Tunne ja Mieli lehdessä 1/2021

Author: Marja Matikainen

Tervetuloa sivustoilleni! Olen Marja, sanataiteilija ja mielenterveyden kokemusasiantuntija. Olen psykiatrinen sairaanhoitaja koulutukseltani ja perehtynyt vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin. Omaan paljon kokemuksellista tietoa ja ymmärrystä monesta mielenterveysoireesta. Tunneyliherkkyyden vuoksi aistin elämää hyvin syvällisesti. Näen mielenterveysoireilun pikemminkin tervehtymisprosessina, kuin sairautena. Ilman oireita emme pääse kiinni siihen mikä meidät "sairastutti". Syyn avulla paranemisprosessi voi alkaa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: