
“Jos katsomme mielenterveysongelmia tervehtymisen näkökulmasta, voimme alkaa parantua vääristymästä jonka todellinen ongelma aiheutti. Kääntäessämme oireilun mielen keinoksi parantua jota ei tarvitse ottaa pois, antaa se uudenlaisen ulottuvuuden oireita kohtaavalle”.
Psyykkinen oireilu ei puhkea kuin tuulesta temmattuna tai siirry meihin suoraan perintötekijöinä. Yleensä syy oireilulle on kasvu- ja ympäristötekijöissä, sekä herkkyystasossa tuntea ja aistia. Voisin väittää, että taustalla on lähestulkoon aina jokin kohdattu trauma tai traumoja, josta syntyy ajan kuluessa mieleen vääristymiä. Nuo vääristymät yrittää löytää mielessä ulospääsyreittiä, josta syntyy oireilu. Kohtaamaton suru, haastavat elämäntilanteet, menetykset tai se, että ihminen ei ole tullut nähdyksi ja kohdatuksi, muuttuu ajan kuluessa depressioksi, mikä on itseasiassa täysin luonnollinen reaktio.
Mieli on kummallinen, kun se kääntää helposti asioita päälaelleen. Lapsuudessa kohdattu traumaattinen tilanne voi jäädä alitajuntaamme elämään niin, että se nousee päivätajuntaan aivan päinvastaisella tavalla. Esimerkiksi, jos olit hyväksikäytön uhri, saatat ajatella että sinä olet hyväksikäyttäjä. Kun mieli on hauraimmillaan, kohtaamaton trauma voi johtaa psykoosiin. Psykoosi voi puhjeta vuosien tai jopa vuosikymmenen jälkeen.
Pakonomaiset ahdistavat ja väkivaltaiset ajatuskuviot eivät vain kerro siitä, että kyseessä on pakko-oireinen häiriö eli OCD, vaan että olet tukahduttanut tuntemasta kielteisiä tunteita ja kääntänyt ne itseesi päin. Jos et ole voinut ilmaista muun muassa itsestäsi ulos vihan tunnetta, kääntyy viha itseesi kohti ja synnyttää väkivaltaisia ajatuskuvioita, jotka aiheuttaa ahdistusta ja syyllisyyden tunnetta.
Raskauden- ja synnytyksen jälkeen nainen on herkimmillään ja silloin on tavallista, että jokin menneisyyden käsittelemätön asia, suru tai trauma nousee tuolloin pintaan, joka voi johtaa masennukseksi tahi pahimmillaan jopa lapsivuodepsykoosiksi. Raskauden tuoman korkean herkkyystason vuoksi, nainen on erittäin altis tuntemaan myös kumppanin tunteita itsessään ja voi olla, että osa voimakasta olotilaa johtuu myös tästä mekanismista.
Ahdistus ei myöskään kerro siitä, että minulla on ahdistushäiriö, vaan että jokin epämiellyttävä tunne jota olen vältellyt kohtaamasta nostaa päätään. Ahdistava olotila pyytää lupaa kohdata SE JOKIN, jota olen vältellyt. Helpotuksen saa, kun tunteen uskaltaa kohdata.
