Heikoin lenkki ei olekaan hän, joka työssään uupuu, vaan elävä esimerkki siitä mitä työpaikalle kuuluu.
Etsimme usein syytä pahaan oloon sieltä missä se ei todellisuudessa ole. Perheessä ensimmäisenä ongelmiin reagoi lapsi. Lapsen käytös on usein kuvaus siitä, mitä vanhemmille kuuluu ja miten vanhempien kesken menee. Parisuhteessa herkkätuntoinen oireilee toisen käsittelemättömien solmujen johdosta. Oireileva kumppani diagnosoidaan ja häntä hoidetaan, vaikka syy oireilulle voi löytyä toisen sisäisistä ongelmista.
Yhteiskunta ja terveydenhuolto arvioi tilanteita pitkälti oireilun näkökulmasta, joka on hyvin pintapuolinen näkökulma. Todellinen syy oireilulle jää usein selvittämättä, mikä olisi tärkeintä huomioida. Työpaikalla herkkätuntoiset oireilevat ensimmäisenä ilmapiiri ongelmiin tai epäeettisiin toimintatapoihin. Olen kokemuksesta huomannut, että työntekijät jotka näyttäytyvät tilastoissa ja ulospäin hyvin tehokkaina, ovat pahimpia ilmapiirin saastuttajia. Valitettavan usein reagoija nostetaan syytetyn penkille ja hänet savustetaan lopulta työpaikasta ulos, tai hän uupumisen johdosta itse irtisanoutuu tai eläköityy. Itse ongelma lakaistaan näin maton alle, kunnes joku uusi tulokas nostaa taas ongelman hetkeksi esiin. Syntyy sama kierre ja paha olo voidaan taas kohdistaa johonkin missä se ei ole.
Jos hoidamme perheessä pelkästään haastavasti käyttäytyvää ja oireilevaa lasta, joka kenties reagoi vanhempien ongelmiin, niin mikään ei silloin muutu. Usein laitetaan todella paljon paukkuja ja energiaa siihen, miten lasta tulisi käsitellä, sen sijaan että vanhemmat katsoisivat itseään peiliin. Lapsi on vanhempien sisäisen maailman peilikuva, tunteiden tulkitsija. Parasta mitä voit lapselle vanhempana antaa, on aloittaa omien sisäisten solmujen avaaminen. Kun sinä vanhempana kohtaat omia solmujasi, niin silloin et jätä niitä jälkipolven avattavaksi. Se on sama kuin lahjan antaminen lapselle.
Kirjoittaja on mielenterveyden kokemusasiantuntija ja psykiatrinen sairaanhoitaja.
marjamatikainen.com 