Jos kielteisiä tunteita ei kohtaa, ne siirtyy ulkopuolelle muiden kohdattavaksi, tai kasvattaa erillisiä osia meissä!

Mieltä ja kehoa sairastuttaa se, kun tunteita ei kohdata. On ymmärrettävää, että ajan kuluessa tunnepatoutumat kasvattavat elimistöömme jopa erillisiä kasvaimia, sekä surkastuttavat terveiden solujen toimintaa lisäämällä pahanlaatuisten solujen kasvua. Tunnetukokset eivät vain aiheuta mielenterveydellisiä ongelmia (pakko-oireista häiriötä, masennusta, ahdistushäiriötä), vaan myöhemmin myös elimillisiä ja fyysisiä ongelmia. Ne voivat johtaa myös syövän syntyyn, sekä kehon eri osien kiputiloihin, kuten esimerkiksi selkä- ja hartiaseudun ongelmiin. Jos ihminen ei kohtaa traumojen, elämän kriisien ja menetysten tuomaa surua, vihaa, pettymystä jne, siirtyvät tunnemöykyt lopulta kehotasolle, josta aiheutuu fyysistä kipua. Fyysinen kipu avaa sattumisellaan myös tunteita, ellei kipua sammuteta pois lääkkein. Valitettavasti kivun tai vaivan todellinen syy jää tässä kohtaa usein huomioimatta.

Mielenterveyden korkean stigman vuoksi, ajatellaan että fyysinen vaiva on jotenkin muka “sallitumpaa tai hyväksyttävämpää”, vaikka ongelman syy on lähtökohtaisesti sama, eli psyykkinen. Olisi ihanteellista ja viisasta kohdata suru, pelko, viha jne. tilanteissa mahdollisimman sellaisenaan, jotta se ei siirtyisi mielenterveysongelmaksi ja tai myöhemmin fyysiseksi vaivaksi.

Jos tunteita ei kohtaa, on se kuin paksussa mudassa taapertaisi”

Tunteiden kohtaamattomuus ei aiheuta vahinkoa vain itselle, vaan myös toisille. Ihminen joka on tottunut pitämään kielteiset tunteet sisällään, ei huomaa kuinka tunnepatoutumat heijastuu kanssaihmisiin ja etenkin lähimmäisiin. “Ne ampuu toisen sisimpään nuolen lailla”! Sanoa voi mitä vaan, mutta, todellista tunnetta ei voi piilottaa. Sen aistii. Positiivinen elämän asenne ja positiivisuus on sinällään ihailtavaa, mutta jos sen taakse paetaan kielteisiä tunteita, tulee positiivisuudesta pian kielteinen, jopa toksinen. Tunne hymyn ja kauniiden sanojen takaa tuntuu hämmentävältä, saattaa jopa kiukuttaa vastapuolta. Silloin sanojan todellinen tunne voi olla jotain aivan muuta. On kamalaa kun sanotaan hymy huulella asioita, mutta tunne sanojen takana on niin vihainen “että tekisi mieli jopa tapaa”!

Tunteiden väistely vie ihmisen tilaan, jossa mikään ei tunnu enää miltään

“Lapsi on aina vanhemman tunteiden tulkki”

Tunneherkkä huomaa heti, jos vierellä olevalla on sisällään kohtaamatonta lastia. Jos sitä on varsin paljon, vieressä on melko mahdoton olla, sillä toisen lasti tuntuu luissa ja ytimissä. On vaikea selittää ja todentaa miltä olotila tuntuu. Toisinaan se voi tulla esiin hyvin etovana olona, jopa oksetuksena tai omassa kehossa on vain todella hankala olla ja tekee mieli paeta tilanteesta.

Tunneherkän ihmisen lahja on valtava taakka. Voisin väittää, että suurin osa tunneherkistä on kokenut ensin olevansa ns. “tunnevammainen“. (Terveydenhuolto luokittelee meitä tunne(yli)herkkiä diagnoosein: asperger, adhd, autismi). Sitä on ison osan elämää tuntenut olevansa täysin vääränlainen ja sättinyt itseään siitä, kun tuntee niin syvästi ja reagoi voimakkaasti. Entäpä, jos sinä oletkin ihan oikeanlainen? Entäpä, jos sinä olet ottanut toisen pahan olon itseesi ja tuonut sen vain kauttasi ilmoille? Olet ottanut syytöksen niskoillesi ja kantanut lisäksi toisen tunnetaakkaa. Eikö olisi reilua, jos sinua jopa kiitettäisiin joskus siitä, että olet sylkäissyt pahan olon ulos ja antanut toiselle avaimet asioihin, jotka mahdollisesti mättää? Henkilökohtaisesti sanon asioita ahdistavan olon noustessa suureksi melko suoraan. Se on useasti vastaanottajalle hyvin hämmentävää, mutta uskon että se voi laukaista toisessa myös eteenpäin vievän prosessin. En väitä, että sanani ovat aina oikein. On tilanteita, jossa olisi pitänyt hillitä itseni ja pitää suuni kiinni tai edes suuta pienemmällä, mutta on tilanteita jossa reagointi on myös paikallaan. Olen saanut myös hyvää palautetta terävistä ja jopa hauskoista letkautuksista, joita olen “tunteessa tai tunnehäiriössä” sanoittanut.

“Ei ne sanat, vaan sanoittamattomat tunnepahat, niillä voi toisen jopa tappaa”

Author: Marja Matikainen

Tervetuloa sivustoilleni! Olen Marja, sanataiteilija ja mielenterveyden kokemusasiantuntija. Olen psykiatrinen sairaanhoitaja koulutukseltani ja perehtynyt vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin. Omaan paljon kokemuksellista tietoa ja ymmärrystä monesta mielenterveysoireesta. Tunneyliherkkyyden vuoksi aistin elämää hyvin syvällisesti. Näen mielenterveysoireilun pikemminkin tervehtymisprosessina, kuin sairautena. Ilman oireita emme pääse kiinni siihen mikä meidät "sairastutti". Syyn avulla paranemisprosessi voi alkaa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: