Oletko toisten silmätikku? Tykkääkö “tyypit” korjata sua?

Kuva: Bloom Camilla

Usein tuntuu, että otsassani lukee “KORJAA MUA” kyltti. Työelämässä vedän puoleeni ihmisiä, jotka oikein nauttii saada osoittaa “soo soo” sormella ja jotka puuttuu lähestulkoon kaikkeen mitä teen.

Lapsesta lähtien minua ja tekemisiäni on paljon korjattu. Olen hyväksynyt sen jopa osana persoonaani. Toisin sanoen, olen sisäistänyt identiteetin “olla jotenkin vääränlainen”. Kasvuympäristöni motto on vahvasti ollut seuraava: “totuus tulee toisen suusta”. Jos sinua ei olla lapsena nähty oikein ja sinun oikeita vahvuuksiasi, aikuisuus ei tule olemaan helppo. Joudut kasvamaan oikean näköiseksi ja löytämään itsesi perin juurin, joka usein tarkoittaa ensin vanhan minän hajoamista.

Koen, että yksi vahvuuksistani on jopa se, että olen melko sinut sen kanssa, että mokailen ja teen virheitä. Virheiden tekeminen kehittää niin itsessä kuin muissa (kanssakatsovissa) kykyä tuntea myötätuntoa. Mutta, eihän kukaan ihminen tee pelkästään virheitä? Mielestäni virheet tekevät ihmisestä elämälle nöyrän ja samalla kauniin. Herääkö sinussa myötätuntoa tai rakkauden tunnetta sellaista ihmistä kohtaan, joka tekee aina asiat oikein ja täydellisesti? Yleensä inhimillinen virhe tai erehdys herättää toisessa positiivisen tunteen.

Epämukavuusaluetta pitkään on ollut taas se, että joudun toteamaan olevani oikeassa. On ollut vaikeaa hyväksyä se tosiasia, että olen ihan oikeanlainen ja teen asioita myös ihan oikein. Ihmiset puuttuvat välillä aivan täysin epäolennaisuuksiin ja mitättömiin asioihin, vain siksi että heidän on pakko saada saada sanoa ja kohdistaa oma paha olo tai epävarmuuden tunne johonkin toiseen. Rajojani koetellaan säännöllisin väliajoin ja joskus todella törkeästi.

Minut näkee tuhannen ihmisen väkijoukosta helposti sellainen, joka on tottunut olemaan aina näennäisen oikeassa ja tekemään asiat näennäisen oikein. Käytän nimitystä näennäisen oikein, joka on mielestäni sitä että tekee asiat ulkoisesti oikein, mutta sisäisesti se on ristiriidassa lopputuleman kanssa. Esimerkiksi, kohdataan toinen ihminen epäkunnioittavasti ja käyttäydytään huonosti. Naamani loistaa kirjavasti sille, joka ei hyväksy itsessään, “että on ookoo tehdä virheitä“. Tunnistan kyllä heti toisen, jota olemukseni kirvelee. En minäkään kestä katsoa terävän kovaa suoruutta kohti. Kun käytöksestä tulee röyhkeä, on tilanteeseen puututtava. Sitten minusta tulee myös kirvelevän suora. En voi sietää työpaikalla tai ylipäätään missään huonoa ihmiskohtaamista. Se, että käskytetään ja puhutaan epäkunnioittavasti toiselle, saa karvani todella pystyyn ja minusta tulee esiin naaras leijona. Nykyään mietin tarkkaan, vienkö asiaa vielä jo puuttumiseni jälkeen eteenpäin, vai jätänkö koko työpaikan sikseen?

Pilkun tarkkaa minusta ei saa. Katson asioita isossa kuvassa, inhimillisyys ja ihmisen kohtaaminen on minulle ehdottomasti tärkeämpää kuin detaljeet. En halua vähätellä toisaalta järjestyksen ja tarkkuuden merkitystä. Pinnat sille, joka pyrkii tarkkuuteen! Toivon saavani myös olla arvostettu sellaisena kuin olen, mutta se tuntuu olevan välillä kanssaihmisille vaikeampaa.

Asioista saa sanoa ja virheistä saa huomauttaa, mutta se miten asiat ilmaisee toiselle “on se juttu“. Ei tule unhoittaa, että kyseessä on tunteva ihminen, eikä esine. Jos koko ajan huomautetaan toiselle jostain, sitä alkaa tuntemaan, että on ihmisenä ihan vääränlainen. Onhan se toki päivänselvää, että huomauttaja itse kokee tätä tunnetta itsestään. Vaikka tämän logiigan ymmärtää, on kiusaamisesta silti tehtävä loppu. Sillä nämä ihmiset tarvitsevat rajoja, niin kuin tarvitset sinäkin. Reviiriäsi tulee suojella.

Ihmisestä tulee eheä tai peräti kokonainen, kun hän kohtaa oman rikkonaisuuden itsessään

Jos sulla on se korjaa mua tai myötätunnon kyltti otsassasi ja olet uskaltanut kohdata rikkonaisia puolia itsessäsi, tulet herättämään vihan tunnetta niissä, jotka eivät ole vielä tälle kohtaamistielle lähteneet. Sinun olemuksesi herättää heissä voimakkaan kaipuun siitä, että läsnäolosi olisi ollut juuri sitä, mitä he olisivat eniten tiellänsä kaivanneet.

Author: Marja Matikainen

Tervetuloa sivustoilleni! Olen Marja, sanataiteilija ja mielenterveyden kokemusasiantuntija. Olen psykiatrinen sairaanhoitaja koulutukseltani ja perehtynyt vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin. Omaan paljon kokemuksellista tietoa ja ymmärrystä monesta mielenterveysoireesta. Tunneyliherkkyyden vuoksi aistin elämää hyvin syvällisesti. Näen mielenterveysoireilun pikemminkin tervehtymisprosessina, kuin sairautena. Ilman oireita emme pääse kiinni siihen mikä meidät "sairastutti". Syyn avulla paranemisprosessi voi alkaa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: