Meitä kohtaa mielenterveyden vallankumous!

Mielenterveyden tuleva vallankumous tarkoittaa sitä, että katsomme mielenterveys oireilua terveyden näkökulmasta. Mielenterveysongelmainen tai räikeästi sanottuna “mielisairas” ei olekaan enää hän – jota ahdistaa, joka kääntyy sisäänpäin, näkee kuvia, kuulee ääniä, kuvittelee olevansa prinsessa tai jolla on mieli maassa. Itseasiassa – hän on todennäköisesti hyvin herkkä ja tunteva ihminen. Hän ilmentää itseään totuudenmukaisesti ja luovasti, sekä reagoi vahvasti siihen mitä ympärillä on.

Epäsuora oireilu, eli oman kivun/oireilun toiseen kohdistaminen on sairasta

Ymmärrämme pikkuhiljaa, että sairaus on siellä missä se ei suorasti ulospäin näy ja sairas hän jota mikään ei horjuta. Sellainen joka menetysten tai traumojen kohdatessa jatkaa matkaa kuin juna. Joka kaikin tavoin välttelee kohtaamasta kipua ja kohdistaa sitä joko tiedostaen tai tiedostamattaan toisten päälle. Usein näitä “sairaita” ikävä kyllä nähdään valovoimaisissa ja johtavissa asemissa joilla on käsissään vaikutusvaltaa. Mielenterveysongelma on pikemminkin oireiden väistelyä!

Harmillista kyllä, psykiatriassa hoidetaan usein väärää “puuta” ja väärää kohtaa. On jopa hoidon laiminlyömistä hoitohenkilökunnalta olla ottamatta vastuuta siitä, että asiakkaan tulee saada kohdata “SE” mikä tuntuu ahdistavimmalta, eikä pyrkiä tukahduttamaan sitä. Mielen oireilussa kipukohta ei suinkaan ole päässä, vaan yleensä aina tunnekehossa. Tunnekivut- ja patoutumat, kuten kaltoinkohtelut, väkivalta, traumat, traumasidokset, menetykset, pitkäkestoinen suru jne. aiheuttavat lopulta myös aivojen toimintaan muutoksia. Kipukohtaa oireelle on turhaa siis etsiä päästä tai aivoista. Traumat varastoituvat kehoon. Psykiatriassa ihmistä hoidetaan ainoastaan vaan aivojen toimintaan vaikuttavin lääkkein, jossa tunteiden kokemista kutistetaan. Tunteiden avaaminen ja kohtaaminen jää usein hoidosta kokonaan ulkopuolelle, joka on se oleellisin, jotta todellista parantumista voisi tapahtua.

Oireilu on terve reaktio

Kun kuulen sanat: “mua ahdistaa, mun mieli on maassa, mulla ei ole elämän halua, mulla on paniikkikohtauksia, kuulen sisältäni tuomitsevia ääniä” ajattelen – “hmm, onpa hyvä asia, että osaat tunnistaa tunteitasi ja sanoittaa olotilasi”. Se on terveen merkki! Tästä voi alkaa matka siis syvemmälle. Itsensä kohtaamisen kautta on mahdollisuus löytää sisältään luovia lahjoja, sekä myös oikeasti parantua!

Kirjoittaja on mielenterveyden kokemusasiantuntija, sekä psykiatrinen sairaanhoitaja.