Pakko-oireinen häiriö, OCD

Pakko-oireisen häiriön takana on kasa epämääräisiä tunteita. Kun kielteisiä tunteita säilöö sisäänsä, purkautuu ne ulos tunkeilevina, myös väkivaltaisina ajatuskuvioina. Jokainen säilötty tunne varastoituu kehoon. Purkautuessaan ne aiheuttavat tarkoituksellaan ahdistusta. Sisään kätketty viha voi saada mielessä aikaan ajatuskuvion: “haluan tappaa”!

Oirehdinnan taustalla voi olla varhain kohdattu trauma/traumoja, turvattomia tilanteita, sekä myös opittu virheellinen ajatusmalli, että kielteisiä tunteita ei saa tuntea tai ne pitää korvata positiivisilla ajatuksilla.

Jatkuva huolehtiminen ja pelko “että jotain pahaa tapahtuu” on yleensä seurausta käsittelemättömästä traumasta tai turvattomuuden tunteesta, jota on ehkäpä varhaislapsuudessa usein kokenut. Pelko, että lähimmäisille tapahtuu jotain ikävää voi kieliä omasta turvattomuuden tunteesta.

Lapsi voi helposti imeä vanhempien kielteisiä ja säilöttyjä tunteita sisäänsä (joista vanhempi ei ole itse välttämättä ollenkaan tietoinen) ja alkaa oireilla vanhemman puolesta. Lapsen varhainen oireilu voi olla seurausta vanhempien oireilusta.

Tappamisajatukset ja seksuaalis sävytteiset ajatukset aiheuttavat kantajalleen häpeää ja ahdistusta, mikä on niiden tarkoituskin. Absurdit ajatukset koettavat saada ihmisen ahdistumaan ja “murtumaan” ja sitä kautta saada avattua piilotettuja tunteita.

Peseytymisrituaalien kautta ihminen pyrkii alitajuisesti puhdistaamaan epämääräistä tunnekasaa sisältään. Joskus tilanteet voi mennä niin absurdiksi, että on vaan pakko päästää irti ja lopettaa.

Parantumisen kannalta on tärkeää, että oireileva ymmärtää, mistä hänen oireilu johtuu.

Oireileva tarvitsee ymmärtäviä silmiä ja kuulevia korvia, sekä myötuntoa ja myötätuntoharjoituksia itseään kohtaan. Omalle tilanteelle nauraminen voi olla iso apu parantumisen kannalta.

%d bloggers like this: